Hän on kultani, ei muovailuvahapalanen (52 outoa oivallusta mielen syövereistä, osa 4/52)

Katson tänään kultaani. Siinä hän on. Miltä tuntuu katsella? Olenko tyytyväinen valintaani? Onko hän kultainen aarteeni? Vai onko hän ennemminkin keskeneräinen remonttiprojektini? Otinko käteeni höylän ja maalipurkin, aloin hioa kulmia ja piirrellä kuvioita. Uurastaen yritin tehdä häntä paremmaksi, unelmieni kumppaniksi. Kun hän tuotti minulle pettymyksen, otinko sanojen piiskan esiin ja näpäytin: ”Miksi teit niin! Etkö

Kun ahdistaa, sinulle on postia (52 outoa oivallusta mielen syövereistä, osa 3/52)

”Miksi jätit kahvikuppisi taas lojumaan sohvapöydälle?”, kysyy puolisosi ja katsoo sinua syyttävin silmin. Sinä katsot häneen. Miltä sinusta tuntuu? Ajatteletko: ”Pitäisi tosiaan skarpata”. Vai herääkö sinussa raivo? ”Itsekin jätät vaatteesi aina lojumaan! Miten kehtaat syyttää minua!” sinun tekee mieli huutaa takaisin. Nyt minulla on sinulle uusi näkökulma. Kun pahoitat mielesi toisen tekemisistä tai sanomisista, sinun paha olosi on

Kaksi siskoa, eikä kummallakaan ollut yhtä ainoaa ystävää (52 outoa oivallusta mielen syövereistä, osa 2/52)

  Joinakin aamuina mistään ei tullut mitään. Otin kyllä kahvimukini, istuin alas ja päätin luoda jotakin upeaa. Sitten vain istuin siinä, mieli tyhjyyttään kolisten, minuutit minuutilta kuluen, enkä saanut aikaan mitään kelvollista. Silloin mietin kahta siskoa. Opetus on tämä: Ei aina voi luoda. Pitää myös haalia. Kutsun sitä tuottamisen ja tankkaamisen laiksi. Paras ystäväsi on

Nyrpeys ja ennakkoluulo (52 outoa oivallusta mielen syövereistä, osa 1/52)

Kerron sinulle nyt nirppanokkien, valittajien ja tympeilijöiden kirouksen, jolla olisit takuuvarmasti onneton loppuelämäsi ajan. Se on tämä lause: Minä haluan sen ja haluan sen nyt.  Etkö sitten saakaan auvoisaa elämää, kultakolikoita, yksisarvisia ja sateenkaaria? Tietenkin saat ja vaikka kuinka! Ei ole mitään rajaa sille, mitä kaikkea hauskaa elämä tulee sinulle tarjoamaan! Se ei vain tule olemaan täsmälleen sitä