Minusta

Hei, olen pyykkivuorikiipeilijä. Tervetuloa pieneen ideavaltakuntaani!

Olen kolmekymppinen äiti, vaimo, teologi ja varhaiskasvatuksen opettaja. Työskentelen päiväkodissa, ja iltani ovat tavallista äidin arkea pyykkivuorineen ja legoleikkeineen.

Juon liikaa kahvia ja syön liikaa suklaata ja nukun katkonaisesti yöt. Kiitän joka päivä Jumalaa elämästäni, vaikka se onkin rikkinäistä, ja koti on liian usein sotkussa.

Ja sitten kun saan oman hetken, kaivan esiin notkuvat mappipinoni, joissa ovat (lukuisat) keskeneräiset projektini, kaavioita ja idea-aihioita sutattuina erilaisiin ruutupapereihin, muistikirjoihin ja lehtileikkeisiin.

En ole maailman fiksuimpia tai lahjakkaimpia naisia, mutta saatan kuulua maailman uteliaimpiin. Olen jatkuvasti innoissani milloin mistäkin kiehtovasta projektista.

En saa ikinä kyllikseni kaivautumisesta elämän syövereihin. Ihmiskohtalot, uudet ajatukset, filosofiat, arkiniksit ja puuhat imaisevat minut mukaansa.

Kuvittelen aina, että hauskempi elämä on aina vain uuden himottavan oivalluksen päässä. Tietokirjallisuutta kulutan kuin irtokarkkia.

Suurin osa projekteistani lässähtää ja alkaa tympiä. Mutta silloin tällöin hutun seasta löytyy jotakin sykähdyttävää ja upeaa. Sellainen idean, joka muuttaa elämääni paremmaksi. Silloin kirjoitan siitä Pyykkivuorikiipeilijään.

Höttö- ja diibadaabablogeja maailmassa on tarpeeksi. Niistä ei toki ole mitään haittaa, mutta olen itse liian levoton lukemaan puolihuolimattomasti naputeltuja sepustuksia, enkä halua tuottaa sellaisia nettiin lisää.

Siksi päätin alusta asti, että Pyykkivuorikiipeilijään ei tule mitään, mikä ei varmasti tuo hyvää lukijoidensa elämään.

Toivoen, että sinä, toinen samanlainen äiti, saat iloa minun ideoistani ja ehkä jaat myös omasi!

Pyykkivuorikiipeilijän olemassaolon aikana minulta on kysytty joitakin kysymyksiä moneen kertaan. Tässä nuo kysymykset ja myös vastaukset:

Saanko käyttää materiaalejasi työssäni / workshopissani / jakaa niitä eteenpäin?

Saat käyttää tuotoksiani omiin tarpeisiisi ja sellaisinaan täysin vapaasti: vapaa-ajalla ja töissä. Sen sijaan et saa myydä niitä eteenpäin sellaisinaan tai muokattuina. En ensinnäkään halua, että niistä aletaan velottaa, koska niiden kuuluu olla ilmaisia. Toiseksi olen ostanut grafiikoihin oikeudet vain itselleni, enkä voi lain mukaan antaa niitä oikeuksia eteenpäin sinulle.

Tarvitsisin itsekin tuollaisen posterin / tekstin/ omaan tapahtumaani / omille sivuilleni.

Ota toki yhteyttä, jos taidoistani olisi sinulle hyötyä. Kristillisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin teen mielelläni ilmaiseksi sen, mitä tarvitset. palaute @ pyykkivuorikiipeilija.com

Oletko uskovainen? Mitä kirkkokuntaa edustat?

Kyllä. Olen tunnustava luterilainen kristitty. En ole kuitenkaan sitä tyyppiä, joka jaksaa käydä riitelemään raamatuntulkinnasta tai uskonkysymyksistä. Uskon (ja olen nähnyt), että Jumala vaikuttaa kaikkialla, missä kokoonnutaan Hänen nimessään. Väärinymmärrykset ja tiedon aukot eivät estä Jumalan Henkeä vaikuttamasta ihmisten sydämissä.

Mikä koulutus sinulla on nettisivujen tekoon?

Minulla on yliopistokoulutus teologiassa ja jonkin verran opintoja myös suomen kielessä. Olen opetellut itse tekemään nettisivuja, postereita, tulostettavia ja mainoksia. Aikaa tuohon opetteluun on mennyt niin tähtitieteellinen määrä, etten sitä osaisi edes laskea. Varmasti yhtä paljon kuin teologian tutkintooni tai enemmän.

Miksi pidät henkilöllisyytesi salassa?

Olen ennenkin kirjoittanut vaikeista aiheista nettiin. Kristityt kirjoittajat saavat aina jonkin verran vihapostia. Kerran eräs lukija alkoi vainota minua ja perhettäni kostoksi kirjoituksistani. Jouduin viemään asian poliisille. Kun loin Pyykkivuorikiipeilijän, päätin tehdä sen alusta asti nimettömänä suojellakseni itseäni ja perhettäni. Mikäli tiedät nimeni, pyydän että pidät sen salassa.

Paljonko tuottoa Pyykkivuorikikiipeilijä tekee?

Nolla euroa. Itse asiassa miinusta. Ei yhtään rahaa, kolminumeroinen summa menoja.

En halunnut bisnesnaiseksi. Minulle Pyykkivuorikiipeilijä on hyväntekeväisyysprojekti. Yritän tuoda jotakin hyvää maailmaan. En halunnut laittaa sivuille edes mainoksia, koska ne veisivät vain turhaan huomiota pois.

Koska Pyykkivuorikiipeilijä ei ole bisnestä, minun ei tarvitse kalastella lukijoita hinnalla millä hyvänsä ja yrittää tehdä myyvää sisältöä. Toivon, että Pyykkivuorikiipeilijän löytävät ne äidit, jotka saavat siitä iloa elämäänsä. Muiden ei kannata tuhlata arvokasta aikaansa siihen.

Pyykkivuorikiipeilijällä on vielä tätäkin syvempi tarkoitus. Se liittyy yhteen suurimmista projekteistani: siihen että olisin hyvä kasvattaja.

Tarina siitä, miten pyykkivuorikiipeilijä syntyi

Kuten monet muutkin tarinat, tämäkin tarina alkaa ongelmasta.

Kun aloin odottaa ensimmäistä vauvaani, ei ollut enää sama, olenko oikeassa vai väärässä.

Olin aina ollut filosofi. Halusin olla hyvä ja viisas ihminen, ja toisaalta jouduin elämään sen ristiriidan kanssa, etten ole kumpaakaan.

Kun tulin äidiksi, näillä asioilla alkoi olla väliä!

Enää filosofia ei ollutkaan pelkkää huvitusta, pätemistä ystäville iltaisin tuoppien ääressä.

Nyt pitää olla oikeita vastauksia, sellaisia jotka toimivat, kun yritän tehdä pienistä kääröistäni onnellisia ihmisiä.

Miten opetan pikkuiseni elämään? Millaista esimerkkiä annan? Millainen äiti olen?

Mistä löydän oikeaa elämänviisautta opetettavaksi lapsilleni?

Kun levottomuuteni kasvoi, järkeilin, että varmasti muutkin ovat miettineet näitä kysymyksiä. Nyt siis vain etsin muutaman viisaan vanhemman ja otan heistä mallia.

Miten väärässä olinkaan. Kunnon vastauksia ei ollut muillakaan. Yksi sanoi sitä ja toinen tätä.

Pahinta oli tämä:

Äitien keskuudessa vallitsi yleinen käsitys, että elämänviisautta ei voi opetella. jotkut vain syntyvät viisaiksi äideiksi onnenkantamoisella tai sitten oppivat katkeran kokemuksen kautta.

Sellainen käsitys ei riittänyt minulle. En voi odottaa, kunnes olen harmaahapsinen viisas muori ja voin puhua viisaita kokemuksen syvällä äänellä. Tarvitsen vastaukset nyt, kun lapseni ovat pieniä. Minä janosin tietoa. Halusin ymmärtää, miten voisin olla hyvä ja viisas äiti.

Siispä tein kuten tapanani on ja aloin lukea notkuvia kirjapinoja yö toisensa jälkeen.

Kun tiedekirjasto alkoi olla tyhjiin kaluttu, etsintäretkeni vei minut (hieman yllättäen) Raamatun äärelle. Kului vain hetki ja olin koukussa.

Uskon tutkittuun tieteelliseen tietoon. Mutta uskon myös vaistooni, ja se sanoi: nyt ollaan sen ytimessä, mitä olen etsimässä.

Raamattu on toki minulle rakas kirja jo ennestään, mutta se todella yllätti, miten sieltä paistava suunnaton syvyys läpileikkaa kaikki elämän alueet. Nuo vuosituhansia vanhat Jeesuksen seuraajat olivat oivaltaneet jotakin, mitä en löytänyt muualta kuin varjoina.

Uskon, että Raamatussa on pohjimmiltaan kolme viestiä: luota Jumalaan, ole rehellinen ja tee toisille hyvää. Sitä en kuitenkaan ollut ennen tajunnut, miten syvällisesti noiden neuvojen noudattaminen muuttaisi kaiken.

Hyvän tekemisellä toisille on monta nimeä: hellyys, lempeys, rakkaus, kiltteys, reiluus, oikeudenmukaisuus. Kaikki tunnemme nuo sanat: ei ole vaikeaa kuvitella sitä, miten olla toisille hyvä.

Mutta lempeys yksinään ei riitä, koska rakkaus ei toimi ilman rehellisyyttä. On suostuttava näkemään se, mitä ei haluaisi nähdä itsessään ja muissa. Ja sitten luottamaan, että olen arvokas senkin jälkeen, kun totuus minusta on kaivettu esiin.

Juuri niitä kolmea Raamattu on täynnä: luottamusta, rehellisyyttä ja rakkautta. Se sanoo: Jumala näkee joka ikisen hölmöilysi ja rakastaa sinua silti täydellisellä rakkaudellaan. Älä luule liikoja itsestäsi mutta luota: sinusta välitetään.

Näistä arvoista käsin haluan elää elämäni ja kasvattaa lapseni. Siinä oli se vastaus, jota olin etsinyt. Viisauden ankkuri.

Kun kompassi olo löytynyt, muunkin tiedon seasta alkoi siivilöityä viisausmuruja.

Aloin uskoa, että tiedän jotakin sellaista, minkä toivon lapseni oppivan jo äidinmaidossaan.

Silloin päätin, etten jätä näitä löytöjä pöytälaatikkoon.

Tällä kyltymättömällä tiedonjanolla on pakko olla tarkoitus. Kenties on muita äitejä, jotka pääsevät helpommalla, kun minä olen syventynyt kysymyksiin heidän puolestaan ja tarjoan oivalluksiani heidän käyttöönsä. Kyselin, rukoilin ja päätin sitten kokeilla.

Pyykkivuorikiipeilijä syntyi. Ja tässä nyt ollaan.

Kuten muissakin asioissa usein käy, Pyykkivuorikiipeilijästäkin tuli sittemmin paljon muuta kuin alunperin oli tarkoitus. Pian huomasin, että äidit arvostavat kekseliäitä, valmiita ideoita arkeensa. Idearohmuna olin jo kerännyt niitä mappitolkulla. Tein siis Pyykkivuorikiipeilijään oman osion arjen nikseille ja siitä tuli sittemmin paljon suositumpi kuin pohdiskeluosiosta.

Alkuperäinen unelmani ei ole muuttunut mihinkään. Haluan oppia viisautta ja haluan jakaa sen mitä olen oppinut.

Miten Pyykkivuorikiipeilijä-projektin käy? Sen päätät sinä.

Jos löytöni ovat aikasi arvoisia, käy kimppuun ja jaa Facebook-kavereillesikin. Jos eivät, olen valmis jäämään unohduksen unholaan.

Kiitos joka tapauksessa, että luit tämän sivun!

Olit äiti, isä tai vain ihminen, joka etsii iloa tai viisautta, toivon että Pyykkivuorikiipeilijä lisää jotakin mielenkiintoista elämääsi. Meidän äitien arki on tärkeää, koska lapsemme ovat tärkeämpää kuin mikään muu.