Miksi Jumala jätti Raamattuun virheitä?

Tämä on kirje sinulle, toinen kristitty

Kuvitellaanpa tämä. Eräänä iltapäivänä päätät käydä lukemaan Raamattuasi ja ammentaa sieltä viisautta. Pian törmäät jakeeseen, jota et voi allekirjoittaa. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan”. Mitä teet?

Sammutatko aivosi pois päältä ja hyväksyt sen mitä Raamatussa lukee? Kaipa tässä täytyy mennä hankkimaan vitsa. Vai hyppäätkö kohdan yli ja yrität olla ajattelematta koko asiaa? Vai etsitkö mielessäsi porsaanreikää, jolla voisit selittää kohdan niin, että se oikeastaan tarkoittaa jotakin muuta kuin mitä siinä selvästi lukee?

Tämä on yhden kristityn, hieman asiaa tutkineen ja paljon pohtineen (teologin) puheenvuoro. Kuten muutkaan puhevuorot, tämä ei ole täydellinen.

Kuvittelehan toisenlainen tilanne: On sunnuntai. Olet tullut seurakuntaasi laulamaan, oppimaan ja nauttimaan toisten kristittyjen lämmöstä ja mukavasta seurasta. Nyt vuorossa on puhe, joka vaikuttaa erityisen mielenkiintoiselta. Huomaat tuijottavasi lumoutuneena sympaattisen ja aidon oloista pastoria ja oikein näet, miten Jumalan rauha paistaa hänestä hänen puhuessaan.

Hän kertoo vilpittömin sanoin: ”Jumala haluaa parantaa joka ikisen haavasi. Ja jonakin päivänä, se hetki koittaa – nouset siivillesi kuin strutsi.”

Salista kuuluu vaimeaa hekotusta. Puhuja itse ei huomaa mitään.
Sinäkin havahdut, hei hehh, eiväthän strutsit lennä!

Puheessa oli selvä virhe!

Hetkinen.

Kyllä Jumala sallii virheet. Juuri näin Jumala toimii.

Koska puheessa oli virhe, sen täytyy olla muutenkin palturia. Eihän Jumala sallisi sanaansa julistettavan niin, että siihen tulee virheitä?

Keskinkertainen ihminen puhuu Jumalan totutta omalla surkealla kielellään ja väärien mielipiteidensä kera. Silti Jumala on siellä meidän keskellämme ja vaikuttaa voimallaan!

Mutta oletko ajatellut tätä: Mitä jos Raamattu syntyi aivan samalla tavalla?

Tavalliset ihmiset kirjoittivat Raamatun. He olivat oman aikansa Lauroja ja Mikkoja, heillä oli omat väärät käsityksensä ja aukot sivistyksessään. He kirjoittivat omalla tyylillään, omilla kielillään, sen mukaan mitä itse olivat ymmärtäneet.

Eivät he ajatelleet kirjoittavansa ”Raamattua”, jota palvotaan tuhansia vuosia. He vain halusivat jakaa sen, mitä olivat löytäneet.

Eikö Jumala sitten ollut siinä inspiroimassa heidän kirjoituksiaan? Tietenkin oli. Mutta Jumala ei päättänyt estää heitä kirjoittamasta myös sellaisia mielipiteitä, jotka nykytiedon valossa eivät ole totta.

Yksi Mikko katseli tähtitaivasta ja ihmetteli, miten ihmeellinen Jumalan on oltava, kun hän loi sen. ”Niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin ihmeelliset ovat sinun tiesi Jumala!” hän kirjoitti.

Mutta hei, siinähän on virhe. Ei taivas ole ”korkea”. Maapallohan kiertää aurinkoa. Ja koska Mikon tähtitieteen tiedoissa oli selvästikin aukkoja, ei hän varmaan Jumalastakaan ymmärtänyt mitään.

Näinköhän on?

Heitätkö roskiin sen viisaan ajatuksen, jonka Mikko kirjoitti?

Älä heitä. Eihän Mikko yrittänyt opettaa tähtitiedettä, vaan hän yritti kertoa, miten ihmeellinen Jumala on. Tiedät kyllä, mitä hän yritti sanoa, vaikka kielikuvia olisikin mennyt pieleen.

Aikoinaan kirjoitettiin monia kirjoja, jotka tekivät ihmisiin suuren vaikutuksen. Niitä luettiin ja vaalittiin ja monia tallennettiin huolellisesti eteenpäin vuosisatojen ajan. Samaan aikaan toiset kirjat pölyttyivät ja katosivat.

Miksi juuri nuo kirjat olivat niin erityisiä? Koska kristityt näkivät niissä Jumalan voimaa. Niissä oli sellaista syvyyttä ja viisautta, joka muutti niiden ihmisten elämiä, jotka lukivat niitä. Niistä näki, että Jumala oli vaikuttanut ihmisiin, jotka kirjoittivat ne.

Jälkeenpäin nuo suositut kirjat kasattiin yhteen ja kokoelmaa alettiin kutsua Raamatuksi. Kehiteltiin oppi, jonka mukaan tuo kirja on ”samaan aikaan inhimillinen ja jumalallinen” . Mutta mitä se tarkoittaa?

Kun Raamattu kasattiin, muuttuivatko nuo tekstit sillä hetkellä taikaiskusta Jumalan puheeksi? Eivät muuttuneet.

Käytiinkö silloin tekstit huolellisesti läpi ja poistettiin ne kohdat, joiden arveltiin olevan kirjoittajien omaa selitystä ja valittiin Raamattuun vain ne kohdat, joita pidettiin oikeana Jumalan viisautena? Ei. Jokainen kirja iskettiin kokonaan Raamatun kansiin mukaan, kaikkine virheineen ja sotkuineen, jopa sellaisine lauseineen että ”kertokaa muuten tässä samalla Timolle, että muistaa hoitaa sen laskun”.

Raamatun kasaajat päättivät, että vaikka siellä on ihmisten asiaa ja Jumalan asiaa, noita kahta ei voi leikata erilleen vaan ne on pidettävät yhdessä.

Ei se Jumalaa estänyt, vaikka turhia kommentteja ja mielipiteitä päätyikin kirjaan mukaan. Niiden tekstien ytimessä oli Jumalan totuutta, ja siksi Jumalan Henki puhalsi itsensä ihmisten sydämiin niiden tekstien avulla.

”Jos Raamatussa on hämärä kohta, älä epäile, etteikö
siinä olisi varmasti sama totuus, joka jossain toisessa kohden on selkeä. Joka ei kykene ymmärtämään hämärää kohtaa, pysyköön selkeässä kohdassa.” – Luther –

Mutta kun satoja vuosia kului, jotkut eivät voineet hyväksyä sitä, mistä Raamattu oli tullut.

Raamattu on niin tärkeä ja rakas niin monille, että siihen ei voitu enää suhtautua kylmäpäisesti. Miten tässä minun rakkaassa ja viisaassa Raamatussani, joka on muuttanut koko elämäni, voi olla VIRHEITÄ? Eihän se ole mahdollista, he sanoivat. On pakko olla niin, että joka ikinen lausahdus on kirjaimellisesti totta, vaikutti se miten typerältä tahansa. Jos Raamattu sanoo, että pitää pukea hattu, niin sitten asia on niin. Ihan sama kuka sen kirjoitti ja miksi. Jumalan sana on Jumalan sana.

Näin tuhansia vuosia sitten eläineiden Mikkojen ja Laurojen mielipiteet ylennettiin Jumalan mielipiteiksi. Alettiin palvoa Raamattua kuin jonkinlaisena pyhänä olentona, joka sanoo miten asiat ovat.

He päättelivät: Koska Jumala halusi Raamatun olevan juuri tällainen, siinä ei voi olla virheitä. Mutta mitä jos totuus onkin toisin päin: Jumala ei välitä virheistä, kunhan hänen ikiaikainen totuutensa paistaa siitä kirjasta kokonaisuudesta kuitenkin läpi? Ihan niin kuin hän ei välitä siitäkään, jos tässä tekstissä on virheitä, kunhan se on kirjoitettu Hänen kunniakseen.

Kun tiede sitten kehittyi ja ihmiset huomasivat Raamatussa ilmiselviä asiavirheitä, oltiin yhä pahemmissa ongelmissa. Raamattu-uskovat sanoivat: ”Jos annat ymmärtää, että näissä teksteissä on pienikään virhe, olet hylännyt Jumalan”. Näin kristityt laitettiin puun ja kuoren väliin. Jotkut onnistuvat sammuttamaan aivonsa pois päältä ja hylkäämään sen tiedon, mitä tiede on selvittänyt. He sanoivat: ”Jumala on puhunut totuutensa, eikä mikään saa minua uskomaan toisin!”. Mutta paljon on niitäkin, jotka ahdistuivat niin, etteivät oikein enää halunneet koskea koko Raamattuun. Se jos mikä on surullista.

Ja teksti oli edelleen sama jonka Mikko ja Laura olivat aikoinaan kirjoittaneet. Siellä oli edelleen samat väärinymmärrykset. Ja kuitenkin Jumala halusi tuoda asiansa maailmaan heidän ajatuksiinsa sekoittuneina.

Miltä kuulostaa tähän asti? Oletko samaa mieltä?

Muistellaanpa hetkinen.

Saatko mieleesi jonkin kerran, kun kuuntelit tai lauloit hengellistä laulua, ja tunsit miten sydämesi lauloi, kun Jumalan rauha leijaili rintaasi sävelten mukana?

Se tunne on tuttu jokaiselle kristitylle.

Mieti tätä: Olivatko laulun sanat ja sävellys Jumalan kirjoittamia?

Eivät olleet. Ne olivat ihmislyyrikon sanoja ja joku ihmissäveltäjä oli kitarallaan ja pianollaan etsinyt sävelet. Mutta laulussa on Jumalan totuutta, ja siksi Jumala vaikutti sinuun sen kautta.

Jumala ottaa meidän tekeleemme, ja käyttää niitä muuttaakseen ihmisiä. ”Voima tulee suureksi heikkoudessa”, kuten Paavali sanoi.

Raamattu ei ole poikkeus vaan syntyi samalla tavoin. Tavalliset Jumalan miehet ja naiset kirjoittivat jotakin, minkä kautta Jumala sitten voi vaikuttaa muihin.

Sinun on ehkä vaikeaa ymmärtää, miksi todellinen Jumala toimisi näin.

Miksi Jumala ei kirjoittanut meille kirjaa itse? Sitten meidän ei tarvitsisi miettiä, mikä on totta.

Emme tiedä vastausta. Mutta yksi voisi olla tämä: Jumalaa ei voi puristaa kirjaksi. Siihen hän on liian ihmeellinen ja käsittämätön. Meidän kielissämme ei ole sellaisia sanoja, joilla Jumalaa voisi kuvata. Ja vaikka voisikin, meidän aivomme eivät riittäisi niitä sanoja ymmärtämään.

Raamattu on ihmeellinen kirja. Mitä enemmän sitä lukee, sitä viisaammaksi ja onnellisemmaksi tulee. Tämän voin todistaa omasta kokemuksestani. Raamattu on kallein aarre, mikä ihmiskunnalla on.

Mutta entä jos löydät sieltä virheen? Ei se virhe poista sitä muuta, mikä siinä kirjassa on totta.

Raamatussa on niin valtavasti viisautta, että sinulle riittää opittavaa ja pohdittavaa loppuelämäksesi, vaikka jättäisitkin vaikeaselkoiset kohdat sivuun. Voi olla, että kirjoittaja oli väärässä. Tai sitten nekin kohdat olivat viisautta, mutta sinä et vain ymmärtänyt niitä oikein.

Pidä sydän avoinna ja rukoile viisautta ymmärtää ja tulkita tekstit.

Mitä enemmän luet Raamattua, sitä enemmän alat hahmoittaa ne syvät totuudet, jotka monet eri Raamatun kirjoittajat ovat yrittäneet selittää eri näkökulmista ja eri sanoin. Ne ovat jotakin tällaista:
”Jumala on ihmeellinen.”
”Jumala rakastaa minua ja se on ihanaa.”
”Kun olet muille ystävällinen ja autat heitä, kaikki muukin sujuu.”
”Puhu totta, katso itseäsi rehellisesti peilistä, älä valehtele muille tai itsellesi.”
”Ota rauhallisesti ja luota siihen, että Jumalalla on kaikki langat käsissään.”
Nämä totuudet on mielestäni sanottu Raamatussa sadoin eri tavoin. Niitä totuuksia Jumala on kertonut monille ihmisille vuosisatojen ajan.

Mutta jos emme voi luottaa että kaikki Raamatussa on kirjaimellisesti totta, mistä voimme tietää, mikä on totta ja mikä ei? Elämästähän tulee kauhean epävarmaa, jos ei saa varmaa tietoa mistään!

Siinäpä se. Joka kerta kun kuulet opetusta Jumalasta, sinun täytyy pitää tuntosarvet pystyssä. Kaikki mitä kristityt sanovat ei nimittäin ole puhdasta ja viisasta. On mahdollista, että sinne kirjan kansien väliin on päätynyt ihan oikeita virheitä ja väärinymmärryksiä. Niitä on myös tässä tekstissä. Et voi vain laittaa aivojasi pois päältä ja ottaa kenenkään ihmisen puhetta vastaan jonakin lopullisena totuutena.

”Uudistukaa koko ajan mieleltänne, jotta osaatte arvioida, mikä on puhdasta ja oikein”, ilmaisi Paavali asian aikoinaan.

Myöskään ne Mikko ja Laura, jotka kirjoittivat Raamatun, eivät kirjoittaneet pelkästään puhdasta ja viisasta. He olivat ihan kuin sinä tai minä.

Raamatussa on ydin: se on Jeesus. Raamattu pyörii yhden keskuksen ympärillä: jotkut kohdat lähempänä, jotkut kauempana. Siellä on asiaa, joka on selkeää ja asian ytimessä. Sitten siellä on myös asiaa, joka ei ole selkeää eikä asian ytimessä, ehkä jopa mennyt huti. Jumala ei tästä välitä, joten ei pitäisi välittää sinunkaan.

Jumala ei lähettänyt tänne enkeliä, jolle voisimme lähettää viestin aina tarpeen tullen ja kysyä selvät ohjeet joka asiaan. Sen sijaan hän antoi viisautta ja suuntaviivoja, joilla voimme yhdessä kristittyinä suunnistaa ja löytää oikeita vastauksia. Niihin meidän on tyytyminen.

Jos vain luemme Raamattua yhdessä nöyrin sydämin ja totuutta etsien, se antaa meille enemmän kuin tarpeeksi työkaluja elääksemme hyvän elämän.

Kristittyinä meidän kannattaa opetella Raamattu niin perusteellisesti, että näemme metsän puilta ja erotamme aarteet pölyn seasta. Vaikka erehtyisimme, mitä siitä. Ei Jumala meitä tuomitse. Itse hän halusi laittaa meidät selvittämään salaisuudet yhdessä.

Jumalan voima on kuin sade, jonka pisaroita näemme kaikkialla: Se kastelee meitä kun rukoilemme ja sen tuntee kaikkialla, missä on rakkautta ja hyvyyttä. Raamattu on kirja, jonka on tuon sateen läpimäräksi kastelema. Mutta Raamattu ei silti ole pelkkää puhdasta vettä: se on edelleen myös se kirja, jonka ihmiset kirjoittivat.

Tämä oli yksi puheenvuoro monimutkaisesta aiheesta. Keskustelu jatkukoon!

Lähteitä:
Lauri Thurén: Raamatun käyttöohje 3. Suuresta Jumalasta ja pienistä ihmisistä.
Luomanen, Huttunen, Virtanen (toim.): Sisäänkäyntejä Raamattuun. Tulkitsijan kirja.
Fee & Stuart: Kirjojen kirja. Avaimia Raamatun tulkintaan.