Kun ahdistaa, sinulle on postia (52 outoa oivallusta mielen syövereistä, osa 3/52)

”Miksi jätit kahvikuppisi taas lojumaan sohvapöydälle?”, kysyy puolisosi ja katsoo sinua syyttävin silmin.

Sinä katsot häneen. Miltä sinusta tuntuu?

Ajatteletko: ”Pitäisi tosiaan skarpata”. Vai herääkö sinussa raivo? ”Itsekin jätät vaatteesi aina lojumaan! Miten kehtaat syyttää minua!” sinun tekee mieli huutaa takaisin.

Nyt minulla on sinulle uusi näkökulma.

Kun pahoitat mielesi toisen tekemisistä tai sanomisista, sinun paha olosi on viesti.

Paha mieli ei tule pelkästään sen takia, että toinen oli tyly. Sinä suutut siksi, että pelkäät hänen olevan oikeassa.

Mitä mielesi syvyyksissä möyrii? Siellä on viesti, jota et haluaisi lukea. Viestissä lukee ikäviä totuuksia sinusta itsestäsi.

Sinä suutut ja ahdistut, koska et haluaisi avata viestiä. Viesti on kivulias tai pakottaisi sinut arvioimaan asioita uudelleen.

Viesti on kuitenkin siinä, ja olet jo hämärästä tietoinen siitä, koska reagoit siihen.

Kaikille meille käy näin.

Jos aina vain väistät pahan mielen viestin, se palaa takaisin luoksesi bumerangina. Suutut  seuraavallakin kerralla, kun vikasi tulevat ilmi. Ainoa tapa saada viesti menettämään lopullisesti valtansa suututtaa sinut on avata se.

Uskaltaisitko avata viestin?

Miten viesti sitten avataan? Näin:

Kysy itseltäsi: mistä ikävästä asiasta minua juuri muistutettiin? minkä tiedän olevan totta, vaikken haluaisi sitä ajatella?

Piilotettu viesti saattaa olla jotakin tällaista:

• Kenties huomasit, että toisen syytöksessä oli kuitenkin yhtä ja toista perää. Tiedät itsekin, että olet käyttäytynyt itsekeskeisesti viime aikoina.
•  Ehkä toisen kiukku toi mieleesi pahoja muistoja siitä, miten puoliso aiemmin laittoi vihaisena kaiken syyksesi, koulukaverisi syrji sinua tai pomosi kohteli sinua epäreilusti.

Kun et ole suostunut käsittelemään pahoja muistoja, ne palaavat luoksesi valepuvussa, kunnes suostut kohtaamaan ne.

• Tai kenties toisen ilkeys herätti sinussa epämääräisen huonommuuden tunteen, jota olet kantanut pitkän aikaa. Mietit: ”Ehkä minussa on oikeasti jotakin pahasti vialla niin kuin hän antaa ymmärtää”. Tunnet ehkä syyllisyyttä siitä, ettet ole tarpeeksi hyvä vaimo.

Ehkä piilotettu viesti ei ole tottakaan! Saatat olla ihana vaimo ja äiti. Mutta salaa epäilet sitä. Ja tuo kuvittelemasi totuus riittää laukaisemaan kiukun, kun joku muistuttaa pelostasi.

Voi myös olla, ettet keksi, mikä tarkkaan ottaen nyt tässä ahdistaa. Mutta silloinkin voit ajatella: jokin hänessä herätti kaiun sellaisesta, mitä en haluaisi nähdä. Senkin myöntäminen helpottaa.

Kun sitten olet käynyt läpi viestin, toisen töykeilyt eivät enää osukaan maaliinsa. ”Niinpä taisin tehdä. Anteeksi”, sanot. ”Onpas sinulla huono päivä. Haluatko puhua siitä?”

 

Ajatus poimittu kirjoista: Kristiina Alaja: Mahdollisuuksien lapsi, Mahdollisuuksien parisuhde, Mahdollisuuksien työyhteisö