Joinakin aamuina mistään ei tullut mitään. Otin kyllä kahvimukini, istuin alas ja päätin luoda jotakin upeaa. Sitten vain istuin siinä, mieli tyhjyyttään kolisten, minuutit minuutilta kuluen, enkä saanut aikaan mitään kelvollista.
Silloin mietin kahta siskoa.
Opetus on tämä: Ei aina voi luoda. Pitää myös haalia. Kutsun sitä tuottamisen ja tankkaamisen laiksi.
Paras ystäväsi on sellainen, joka vuorotellen kertoo ja kuuntelee. Kumpikaan tapa ei riitä yksin. Aika on juosta ja aika on levätä. Vuorotellen opiskellaan ja vuorotellen harjoitellaan. Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan. Parhaimmillaan elämän kaksi puolta ovat tasan. Siksi sitä kutsutaan tasapainoksi.
Mutta me ihmiset emme ole hyviä tapapainossa. Kun mietimme muita asioita ja unohdamme vahtia vaakaa, se lähtee valumaan vinoon.
Älä suostu tähän! Rakenna sellainen elämä, jossa vaaka on tasan!
Tänään aionkin jättää työpöytäni! Pakkaan lapseni, termoksen ja hedelmäkorin ja menemme nurmikolle. Siellä lennätämme leijaa taivaalla kunnes ilta hämärtää.
Elämä ei ole laatikko. Se on ennemminkin kuhiseva lelupaja, täynnä mitä ihmeellisimpiä vekottimia, jatkuen äärettömästi joka suuntaan.
Pyykkivuorikiipeilijä. Ideoita, joita et lue muualta. 